Onko kansainvälistyminen mahdollista?

18.4.2019

Otsikon kysymystä olen pyöritellyt viime aikoina niin omassa liiketoiminnassa kuin eri yhteisöissä, joissa asiaa edistetään jatkuvasti. Heittona voidaan vastata, että tietenkin, ja sehän on jokaisen kasvuyhtiön elinehto – born global. Todellisuus ja toteutus onkin huomattavasti haastavampaa. Varsinkin kansainvälistyvälle pk-yritykselle riskit suhteutettuna resursseihin tuntuvat mahdottomilta. Neuvonantajia kyllä riittää, mutta todellisia tukijoita on vähän. Omilla siis ollaan, kuten liiketoiminnan kehittämisessä yleensä.

Olemme myyneet ja toimittaneet tuotteitamme vuosikymmeniä vientimarkkinoille perinteisellä kaavalla, mutta palvelubisneksemme kanssa on pitänyt lähteä nollasta. Aina ruokateknologian ja palvelun luomisesta tyytyväiseen asiakkaaseen asti. Samalla palvelumme on toimialallamme täysin uusi, joten viestinnän merkitys on todella merkittävä. Miten ihmeessä tästä selvitään? Kannattaako meidän edes ryhtyä tähän?

Tahtotila on tärkein yksittäinen tekijä kansainvälistymisessä

Tukeeko omistajien tahtotila kansainvälistymistä? Jos tukee, voidaan siirtyä hallituksen strategiaan. Saammeko aikaiseksi tarpeeksi voittavan strategian ohjaamaan kansainvälistymistä ja onko rahoitus kunnossa? Kun näihin kysymyksiin löytyy vastaukset, voidaan ottaa seuraava iso askel. Mutta mistä lähteä liikkeelle?

Tieto on kultaa. Markkinakartoitusten kautta voidaan saada nopeasti lisätietoa, jos sitä ei löydy. Useimmiten tietoa kuitenkin kertyy, kun ruvetaan toteuttamaan asioita. Tämä sääntö päätee kansainvälistymisessäkin. Pitää olla selkeä suunta, jotta ei joutuisi liiaksi harhapolulle. Pitää olla kykyä hahmottaa kansainvälistymiskartta etukäteen, hyväksyä virheitä ja tehdä nopeita johtopäätöksiä.

Kansainvälisten verkostojen muodostamiseen pitää investoida aikaa ja rahaa

Tahtotilan jälkeen tärkeimmäksi tekijäksi kansainvälistymisessä nostaisin verkostot ja varsinkin kansainväliset verkostot. Ne eivät synny kotipesästä vaan maailmalla. Tässä on ehkä kansainvälistyvän pk-yrityksen suurin haaste. Kuvitellaan, että yksi messukäynti maailmalla ratkaisee kaiken. Tämä on täyttä roskaa. On pakko lähteä luomaan henkilökohtaisia suhteita ja tämä vaatii erittäin paljon organisaatiolta sekä yksilöiltä.

Olen juuri palannut kansainvälisestä To the Table Forumista, jossa meillä oli mahdollisuus tavata ja keskustella maailman suurimpien hotelli- ja ravintolaketjujen ylimmän johdon kanssa. Ylpeänä esittelimme Fredman Food Tech -palvelukokonaisuutta, joka tulee muuttamaan Horeca-toimialaa. Palvelumme avulla asiakkaamme voivat merkittävästi säästää kuluissa sekä tehostaa toimintaansa kevyellä investoinnilla. Huomasimme, että vastaanotto oli melkein kuninkaallinen. Olemme tekemässä jotain todella merkittävää toimialallamme sekä istuimme oikeissa pöydissä.

Tätä siis tämä kansainvälistyminen on.

Kansainvälistymisessä kyse on pitkälti tahtotilasta ja kyvystä toteuttaa suunnitelmat todeksi. Verkostoitumiseen pitää investoida aikaa ja rahaa, ilman sitä on vaikea saavuttaa voittoja. Suomella on mahtava maine maailmalla, hyödynnetään sitä ja kerrotaan maailmalle, miten hyviä me oikeasti olemme – parempia kuin ruotsalaiset!

Ja vastauksena otsikossa esitettyyn kysymykseen, kansainvälistyminen on todellakin mahdollista ja kaiken lisäksi pirun hauskaa.

Peter Fredman

Copyright © Fredman Group 2019

Fredman Group